Surua

On ollut hieman hiljaista blogin puolella, mutta niin paljon on muuten tapahtunut. Minä ja Prinssi ollaan sairasteltu vuorovedoin ja mitään ei ole pystynyt tekemään (näkisittepä kodin...). Eilen tuli oikeasti mieleen että elämällä on tapana olla ironinen irvailija, kun sain suruviestin pomoni pois menosta ja samaan aikaan oli tarkoitus tehdä ristiäislahjaa. Olin pomollani työntekijänä reilun 9 vuotta, välillä tuuraajana ja viimeiset kolmisen vuotta vakituisena. Pomo oli varmasti yksi reiluimmista mitä tältä alalta löytyy ja hirveän nopeasti en löydä toista pomoa, jonka henkilökunta on ollut palveluksessa samalla niin pitkään (vanhin 18 vuotta, minä reilu 9 vuotta, ja 2 neljä vuotta, viime kesänä meiltä pois siirtyi 1 työntekijä jolla oli alla n.10 vuotta). Jotenkin on edelleenkin vaikea uskoa että näin on käynyt. Jää kyllä niin iso ikävä että sitä aukkoa on varmasti hankala täyttää. Ei Pomo ollut pelkkä pomo, hän oli myös ystävä, joka halusi auttaa ongelmissa parhaansa mukaan. Tänään on myös Pomon pojan tyttären ristiäiset. Myös meillä on serkun pojan ristiäiset tänään, mutta en tiedä onko minulla voimia lähteä ristiäisjuhliin kirkosta. Voi olla että kirkosta suunnistetaan hakemaanisäni kunnostama pyörä Pojulle ja sitten kotiin. En myöskään uskalla luvata hetkeen päivityksiä tännekään, olo on aika tyhjä, voihan olla että askartelu tuo muuta ajateltavaa tosin.