Wednesday, December 31, 2008

Jehkotar Christmas Special CardChallenge 2008




Jehkottaren erikois Jouluhaaste osui keskelle minun sydäntä. Haasteena on tehdä onnittelukortti vauvalle ja lisähaasteena lähettää kortit TAYSin vastasyntyneiden tarkkailuosastolle, jossa kortit annetaan syntymäpäiväkorteiksi VTO:n vauvoille. VTO:lla vietetään kunkin vauvan synttäreitä kuukausittain.

Jehkotar Card Challenge
had special challenge for christmas. You are challenged to make birthday card for a baby. Extra challenge is to send it to the NICU ward in Tampere. In a ward they do celebrate babies birthday in every month.

Se oli 28. maaliskuuta 2002 TAYSissa ja olin vajaa vuorokausi aiemmin tullut ensikertaa äidiksi. Sairaala sängyn vieressä oli pieni vauvan läpinäkyvä sänky, jossa tuhisi maailman täydellisin pieni mies. Yhtäkkiä huoneen ovesta tupsahtaa sisään hoitaja, joka ilmoittaa että nyt lähdetään viemään poikaani vastasyntyneiden tarkkailuosastolle, sillä vauvan tulehdusarvot ovat nousseet hälyttävän korkeiksi, jos meinaan lähteä mukaan niin nyt pitää jo mennä. Kukaan ei ole kertonut minulle että tulehdusarvot ovat olleet tarkkailussa. Toki olisihan minun se kai pitänyt tietää, sillä lapsivesi oli mennyt reilu vuorokausi ennen pojan syntymää, mutta en minä tiennyt tai ainakaan osannut ajatella sillä hetkellä. Olisin halunnut edes itse työntää vauvaani VTO:lle, mutta se oli kiellettyä, hoitaja ei voinut ottaa siitä vastuuta. Tarkkailuosastolla vauvani vietiin suljettujen ovien taakse, minne minulla ei ollut asiaa, kukaan ei huomannut minua siinä ulkopuolella. Minulta oli juuri varastettu arvokkain asia jonka pystyin kuvittelemaan, minun ihana täydellinen poikavauvani. Niiskutin käytävässä yksikseni jonkin aikaa kunnes ohi kulkeva hoitaja huomasi minut ja tuskani, vieläkin muistan hoitajan sanat "se poika on varmastikin sinun vauvasi? Hän on varmastikin yliaikainen, eikö olekin? Hänellä on niin viisaan näköiset silmät että vain yliaikaisilla vauvoilla voi semmoiset olla." Nuo sanat rauhoittivat paljon enemmän kuin hänen tarjoama nenäliina, joku huomasi minut ja jutteli minulle suloisesta pikku miehestäni. Hetken päästä siitä pääsin vauvani luo, jolle oli laitettu kanyyli päähän (vauvoille on helpompi laittaa kanyyli, eli siis tippaletku päähän, se ei myöskään irtoa niin helposti). Pojun työnimenä oli Rumpali, Disneyn Bambi-elikuvan pupun mukaan ja kun näin huoneen mihin vauvani laitettiin, tiesin että kaikki kääntyy parhain päin. Huoneen ovessa oli lasiin tehty Rumpali-pupun kuva. Hoito VTO:lla oli hyvää ja minä sain olla vauvani kanssa niin paljon kuin halusin. Kotiin pääsimme lähtemään päivää suunniteltua aiemmin, kun eräs hoitaja tunnisti minut ja tiesi mikä olen koulutukseltani. Nyt Poju on 6v esikoululainen ja vaikka hän ei VTO:lla taistellutkaan elämästään keskoisuuden takia on hänenkin elämän alkumetrit siellä vietetty. Koskaan ei varmaan tullut kunnolla kiitettyä, mutta nyt saan siihen mahdollisuuden. Ja vieläpä korteilla joita tykkään kovasti tehdä, katsotaan montako niitä tulee kokonaisuudessaan lähetettyä.

My son also started his life in NICU, he was over dued but he got nasty infection after he was born, so this challenge is close to my heart also and also I get chance to say thank you to the ward. My son is now healthy 6 year old boy.

12 comments:

Saron said...

Aivan upeita kortteja!! Minun kuopukseni on myös taistellut hengestään Taysissa, kylläkin vanhempana kuin vastasyntyneenä, hiukan reilu kaksi-vuotiaana, joten minullekin tämä oli aika henkilökohtainen haaste:)

Mervi said...

KOskettava tarina, varmasti teit kortit suurella sydämellä ! Myös itselleni toi tunteet pintaan. Mutta Iloista ja Onnellista UUtta vuotta !

Bridgett said...

Great cards and a wonderful, worthy cause! I am glad you can give back after knowing what it is like to be in the place of all those mothers. That is wonderful of you! Happy New Year!

Merja said...

Ihania kortteja olet tehnyt ja tosiaan hyvään tarkoitukseen!! Hyvää uutta vuotta sinullekin ;)

AN said...

Ymmärrän että jos on noin henkilökohtainen tämä haaste,teet korttisi todella rakkaudella ja rukouksien saattelemana! Kauniita ovat ja onneksi sinunkin kohdalla kaikki päättyi hyvin! Onnekasta Uutta -Vuotta!

Taru / Jehkotar said...

no nyt mä täällä tippalinsissä kirjoitan - omakohtainen tarinasi kosketti. Onneksi elämällä on valtava voima! Uutta vuotta sinulle!

Maaret said...

Loistavia kortteja olet tehnyt :)Ihanasti kirjoitit omista kokemuksestani vauvan syntymän jälkeen:)Tuolla alempana olet muuten tehnyt todella kauniita kynttilöitä:)Hyvää uutta vuotta 2009!

Nina said...

kyyneleet silmissä luin tarinaasi. Oma pienokaiseni taisteli hengestään myöskin vauvana, tosin ei samaisessa sairaalassa.
kaikkea hyvää tulevalle vuodelle sinulle ja perheellesi!

Paula said...

Todella ihania kortteja olet tehnyt. Varmasti hyvin erilaista tehdä kortteja paikkaan johon on tuollainen side. Enää ei varmasti tuo reissu tarkkailuun ole mielessä päivittäin, mutta vuosien jälkeenkin ne muistot koskettaa. Kiitos osallistumisesta!

Armiida said...

Onnellisesti päättyi sinun tarinasi laten tarkkailuosastolta ja niin kovin ihania kortteja olet tehnyt haasteeseen.

Kirsikka said...

Ihania kortteja ja koskettavalla tarinalla oli ihana loppu =)

Tanjuska said...

Kylläpä tarinasi kuulosti tutulta..Minun pikkuiseni vaan syntyi n.1kk ennen laskettua aikaa keskosena..todella pikkuisena mutta sinnikkäänä taistelijana HYKS:in naistenklinikalla.Minulla lapsivesi oli mennyt 5päivää ennen kuin lapsi syntyi..ja nyt kiitos sairaalahenkilökunnalle/ambulanssimiehistölle jne.. Tyttäreni on reipas, iloinen ja tarkkavaistoinen 11vuotias nuorinainen! =).Siksi haaste on minulle erittäin henkilökohtainen! Hyvää Uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

 
/* Tähän alle taustakuva */